This article brought to mind an important lesson from the history of Epicurean Philosophy we should all learn.
Never allow anyone else define a discussion for you!
What does "Epicurean" mean?
If you say "Epicurean" in a casual conversation with people who don't know Epicurus or philosophy, they will most likely misunderstand you. Not because they are stupid or ignorant, but because they have been lied to. The modern definition of "Epicurean" is slander.
If you compare the original use of the word to our contemporary use, it should become apparent to everyone that something dramatic must have happened to change the meaning from "a person who practices Epicurus' philosophy" to "a debauched glutton".
What happened?
There are four main reasons why Epicurus is forgotten, even reviled, today:
- Misunderstanding what pleasure is.
- Epicurus' concepts of the soul and the gods.
- Stoicism in Rome.
- The rise of state religion.
Pleasure is a four-letter word.
Like their ancient predecessors, most people today automatically consider anything pleasurable to be sinful. But at the same time they don't usually know what Epicurus says about pleasure and how to pursue it. It's difficult shift to make, from the stoic-religious definition, to a proper, Epicurean, understanding of pleasure.
No supernaturals souls or creator gods.
Because Epicurean Philosophy is an atomistic system, there is nothing supernatural in the world. Everything is either atomoi or void. (A modern formulation might be mass-energy or space-time.) This means that even a soul or a deity must be a natural phenomena, and that the world wasn't created, but emerged naturally.
This isn't an appealing idea for anyone who has accepted a deity-based system of thought. Norman DeWitt speculates that this is the reason that Epicurus had to flee Mytilene, where he first taught. He was accused of promoting atheism in public. This being of course the 'crime', that Socrates was executed for...
Epicurus never again taught in public, and his Garden was on private lands. But the accusation never really went away, even though he explicitly says that the gods are real (the Letter to Menoeceus).
Until very recently "atheist!" has been a very powerful weapon against a thinker. And it has certainly been used to blacken the name Epicurean.
The Romans were prudes.
Even though we think that a Roman aristocrat is the epitome of debauchery, they themselves didn't (want to) think so. Before the empire they also were skilled politicians who had to take into account the public eye.
Epicurean Philosophy isn't very suited for such a situation, but another philosophy is. From Cicero we know that there was a major debate going on in the upper classes of Roman society (because Cicero wrote about it) between Epicurean Philosophy and stoicism.
Because political power had shifted to Rome, but the cultural power remained with Greek ideas, it was relatively easy to tweak stoicism to suit the life of an aristocratic politician (and later an imperial politician). Epicurean Philosophy on the other hand would have been fundamentally opposed to such a life...
Monotheism as the last straw.
By the time that christianity became the state religion of the Roman Empire, Epicurean Philosophy was 600-years-old, and at the height of its popularity. There have been Epicurean finds from all over the ancient world. Most Epicureans would have been middle or lower class, but probably not of the upper crust.
The reason that Epicurean Philosophy, even though it was widely reviled, could flourish was that polytheistic societies are by nature pluralistic. Conformity isn't an important issue. So the Epicureans could peacefully live side by side with those who thought otherwise. One sect among many.
This isn't possible in a state with an official monotheistic religion (or at least wasn't in ancient times). In such a state conformity is both demanded and enforced.
From the christian writers (Lactantius, Augustinus) we know that Epicurean Philosophy was a serious enough competitor to actively oppose. Augustinus might have become an Epicurean, but christianity offered the immortality of the soul (both a carrot and a stick). Therefore it had to be superior.
With the rise of christianity as the state religion, Epicurean Philosophy went into decline. Culminating in the closure of the Garden (along with other 'pagan' schools) in 529 AD.
How does this concern us today?
As a piece of our history as Epicureans this should make us determined to correct the situation.
We should also make sure that this doesn't happen again.
We should be bold enough to say "I am an Epicurean."
Because the world is full of falsehood, we should study Epicurean Philosophy. Nothing fights against ignorance like knowledge.
When someone uses "Epicurean" wrongly, we should be confident enough to correct them.
But always remember that Epicurus doesn't want martyrs! Be polite and calm. Don't drag out a discussion. And always be aware of the situation. Never put yourself into danger.
Keskustelun määrittely
Tämä artikkeli muistutti tärkeästä asiasta, jonka Epikurolaisen Filosofian historia voi opettaa meille kaikille.
Älä ikinä anna kenenkään määritellä keskustelua puolestasi!
Mitä "Epikurolainen" tarkoittaa?
Jos sanot "Epikurolainen" arkikeskustelussa henkilölle, joka ei tunne Epikurosta tai filosofiaa, hän todennäköisesti ymmärtää sinut väärin. Ei siksi että olisi tyhmä tai tietämätön, vaan koska hänelle on valehdeltu. "Epikurolaisen" nykymääritelmä on loukkaus.
Jos vertaat alkuperäistä merkitystä nykyisin käyttämäämme, jokaisen pitäisi ymmärtää, että jotain dramaattista on täytynyt tapahtua, jotta merkitys muuttuu "henkilöstä joka noudattaa Epikuroksen filosofiaa" "irstailevaksi ylensyöjäksi".
Mitä tapahtui?
Epikurolaisuuden unohtumiselle, ja vihaamiselle, on neljä pääsyytä:
- Nautinnon luonteen väärinymmärtäminen.
- Epikuroksen ajatukset sielusta ja jumalista.
- Roomalainen stoalaisuus.
- Valtionuskontojen nousu.
Nautinto on kirosana.
Kuten edeltäjänsä antiikissa, useimmat ihmiset pitävät nykyään kaikkea nautinnollista välittömästi syntinä. Mutta samanaikaisesti he eivät yleensä tiedä mitä Epikuros sanoo nautinnosta tai sen tavoittelusta. On vaikeaa siirtyä nautinnon stoalais-uskonnollisesta määrittelystä, aitoon Epikurolaiseen ymmärrykseen.
Ei yliluonnollisia sieluja tai luojajumalia.
Koska Epikurolainen Filosofia on atomistinen järjestelmä, maailmassa ei ole yliluonnollista. Kaikki on joko atomoi tai tyhjyyttä. (Uudempi muotoilu voisi olla massa-energiaa tai aika-avaruutta.) Sielun tai jumaluuden täytyy siis olla luonnollinen ilmiö, eikä maailmaa ole luotu, vaan se muodostui luonnollisesti.
Tämä idea ei houkuttele ketään, jonka ajattelujärjestelmä perustuu jumaliin. Norman DeWitt arvelee tämän olleen syyn Epikuroksen paolle Mytilenestä, jossa hän aloitti opettamisen. Häntä syytettiin ateismin julkisesta edistämisestä. Tämähän on tietysti 'rikos', josta Sokrates teloitettiin...
Epikuros ei tämän jälkeen opettanut julkisesti, ja hänen Puutarhansa oli yksityisaluetta. Mutta syytös ei koskaan kadonnut, vaikka hän sanoo suoraan jumalien olevan olemassa (Kirje Menoekeukselle).
Vielä vähän aikaa sitten "ateisti!" oli hyvin tehokas ase ajattelijaa vastaan. Ja sitä on todellakin käytetty Epikuroksen mustamaalaamiseen.
Roomalaiset olivat sievistelijöitä.
Vaikka me pidämme roomalaista aristokraattia irstailun ruumiillistumana, he eivät itse (halunneet) ajatelleet näin. Ennen keisarikuntaa he olivat myös taitavia poliitikkoja ja huolissaan julkisuuskuvasta.
Epikurolainen Filosofia ei oikein sovi tällaiseen tilanteeseen, mutta toinen filosofia kyllä. Ciceron teksteistä tiedämme, että roomalaisen yläluokan sisällä kävi kiivas keskustelu Epikurolaisen Filosofian ja stoalaisuuden välillä. (Koska Cicero kirjoitti asiasta.)
Koska poliittinen valta oli siirtynyt Roomaan, mutta kulttuuri säilyi kreikkalaisena, stoalaisuutta oli suhteellisen helppo muokata sopimaan aristokraattisen poliitikon elämään (ja myöhemmin keisarillisen poliitikon). Epikurolainen Filosofia taas olisi pohjimmiltaan ollut sellaista elämää vastaan...
Yksijumalaisuus viimeisenä niittinä.
Kun kristinuskosta tuli Rooman keisarikunnan valtionuskonto, Epikurolainen Filosofia oli 600-vuotias, ja suosionsa huipulla. Epikurolaisia löytöjä on tehty ympäri antiikin maailmaa. Useimmat Epikurolaiset olivat todennäköisesti keski- tai alaluokkaa, mutteivät varmaankaan yläluokkaa.
Syy miksi Epikurolainen Filosofia, vaikka sitä yleisesti inhottiinkin, saattoi kukoistaa oli, että monijumalaiset yhteiskunnat ovat moniarvoisia. Mukautuminen ei ole tärkeää. Niinpä Epikurolaiset saattoivat elää rauhallisesti niiden rinnalla, jotka ajattelivat eri tavalla. Yksi ryhmä monien joukossa.
Tämä ei ole mahdollista valtiossa, jolla on virallinen yksijumalainen uskonto (tai ei ainakaan ollut mahdollista antiikissa). Tällaisessa valtiossa mukautuminen on pakollista ja valvottua.
Kristillisiltä kirjoittajilta (Laktantius, Augustinus) tiedämme, että Epikurolainen Filosofia oli varteenotettava kilpailija, jota vastustettiin aktiivisesti. Augustinuksesta olisi voinut tulla Epikurolainen, mutta kristinusko lupasi sielun kuolemattomuutta (sekä keppi että porkkana). Niinpä se voitti.
Kristinuskon noustua valtionuskonnoksi Epikurolainen Filosofia alkoi kadota. Lopulta Puutarha suljettiin (muiden 'pakana' koulujen kanssa) Herran Vuonna 529.
Miten tämä koskee meitä tänään?
Koska tämä on osa historiaamme Epikurolaisina, niin sen pitäisi saada meidät päättäväisiksi korjaamaan tilannetta.
Meidän pitäisi myös varmistaa, ettei tätä tapahdu uudestaan.
Meidän pitäisi uskaltaa sanoa "Olen Epikurolainen."
Koska maailma on täynnä valheita, meidän pitäisi opiskella Epikurolaista Filosofiaa. Mikään ei hävitä tietämättömyyttä kuin totuus.
Kun joku väärinkäyttää ilmausta "Epikurolainen", meidän pitäisi olla itsevarmoja ja korjata heitä.
Mutta muistakaa aina, ettei Epikuros halua marttyyrejä! Ole kohtelias ja rauhallinen. Älä pitkitä keskustelua. Ja ole aina tietoinen tilanteesta. Älä ikinä vaaranna itseäsi.
Mainio artikkeli Ilkalta!
ReplyDelete