2014-03-26

No happiness at the expense of another

Surya asks:
"Is it right for someone to gain/experience happiness or rewards at the expense of another man?"

No!

There are two main reasons why Happiness can't be achieved at the expense of others: Justice and self-reliance.

Only the just person can be Happy

Authorized Doctrine 5:
It is impossible to live pleasantly without living wisely and honorably and justly, and it is impossible to live wisely and honorably and justly without living pleasantly. Whenever any one of these is lacking (when, for instance, one is not able to live wisely, though he lives honorably and justly) it is impossible for him to live a pleasant life.

If one breaks Justice, it becomes impossible to live in Happiness. This is the main reason that we must not pursue happiness through using others. The short-term rewards of exploiting others may be great, but eventually the consequences will overcome such rewards.

The reason?

Authorized Doctrine 35:
It is not possible for one who secretly violates the provisos of the agreement not to inflict nor allow harm to be confident that he won't get caught, even if he has gotten away with it a thousand times before. For up until the time of death, there is no certainty that he will indeed escape detection.

No rest for the wicked...

The Purpose of Life (telos) is to live without pain or anxiety. The unjust person is unable to do so because he can never be entirely sure that the actions of the past will not catch up.

An important thing to remember when discussing the Epicurean system of justice is that the motivation to be just is personal, but the benefits are mutual. It's good for everyone to be just.

Self-reliance

No one else can pursue your Happiness for you.

While it's true that others can help (or hinder) in the pursuit, it's an illusion that this can lead to a true state of Happiness.

Sayings 54:
It is not the pretended but the real pursuit of philosophy that is needed; for we do not need the appearance of good health but to enjoy it in truth.

For Epicurus philosophy is not merely the consideration of abstract concepts, but a form of mental hygiene. If we discard the harmful beliefs and habits, we are more likely to achieve Happiness (ataraxia).

In this instance, the belief that using others gains anything is harmful, and the habit of doing so even more destructive.


Toisen kustannuksella ei saavuta onnellisuutta

Surya kysyy:
"Onko oikein saavuttaa/kokea onnellisuutta tai palkkioita toisen ihmisen kustannuksella?"

Ei!

Onnellisuutta ei voi saavuttaa toisen kustannuksella kahdesta syystä: Oikeudenmukaisuus ja itseensäturvautuminen.

Vain oikeudenmukainen voi olla Onnellinen

Pääoppi 5:
On mahdotonta elää onnellisesti jos ei elä viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti, ja on mahdotonta elää viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti ilman että elää onnellisesti. Jos yksi näistä puuttuu (kun ei voi elää viisaasti, vaikka elää kunniallisesti ja oikeudenmukaisesti) on mahdotonta elää onnellinen elämä.

Jos on epäoikeudenmukainen, on mahdotonta elää Onnellisesti. Tämä on tärkein syy miksemme saisi tavoitella onnellisuutta toisen kautta. Muiden hyväksikäyttämisen tulokset voivat olla suuria lyhyellä aikavälillä, mutta jossain vaiheessa haitat kasvavat tuloksia suuremmiksi.

Syy?

Pääoppi 35:
Se, joka salaa rikkoo sopimusta olla vahingoittamatta toista tai sallia itseään vahingoitettavan, ei voi koskaan olla varma ettei jää kiinni, vaikka olisi välttänyt tämän tuhat kertaa aiemminkin. Kuolemaansa saakka hän ei voi olla varma etteikö häntä havaita.

Pahuus ei lepoa tunne...

Elämän Tarkoitus (telos) on elää tuskattomasti ja ilman ahdistusta. Epäoikeudenmukainen henkilö ei voi näin tehdä, sillä hän ei voi koskaan olla varma että menneisyyden teot eivät saa häntä kiinni.

Keskusteltaessa Epikurolaisesta oikeudenmukaisuudesta on tärkeää pitää mielessä, että syy olla oikeudenmukainen on henkilökohtainen, mutta hyödyt ovat molemminpuolisia. Oikeudenmukaisuus hyödyttää kaikkia.

Itseensäturvautuminen

Kukaan ei voi tavoitella Onnellisuutta puolestasi.

On totta, että muut voivat auttaa (tai haitata) tavoittelua, mutta on harhaa uskoa, että tämä johtaisi todelliseen Onnellisuuteen.

Sanonnat 54:
Emme tarvitse teeskenneltyä vaan todellista filosofian tavoittelua, sillä emme halua hyvän terveyden vaikutelmaa, vaan olla oikeasti terveitä.

Epikurokselle filosofia ei ole pelkästään abstraktien käsitteiden pohdintaa, vaan eräänlaista ajattelun hygieniaa. Kun jätämme haitalliset uskomukset ja tavat, saavutamme todennäköisemmin Onnellisuuden (ataraxian).

Tässä tapauksessa uskomus, että muiden hyväksikäytöllä saavutetaan mitään on haitallinen, ja näintekemisen tapa on vielä tuhoisampi.

2014-03-12

Some human inventions are non-natural desires

Bartholomew asks:
"Why are things created by mankind considered unnatural? Are not ourselves and our creative capacities just as natural as everything else? Are we not merely another mechanism in the process of natural creation? When ants burrow into the earth to build a home is it more natural than when man mines minerals and cuts down trees for the same end?"

Animals have only natural desires

One of the differences between us and the animals is that they live under conditions that prohibit them from pursuing anything but what is required for survival. Sadly, some humans are also in this situation. But other humans are insulated from survival conditions, and they are at risk from non-natural desires.

Ants and humans both build homes for themselves, but ants build one because if they don't, they will die. Many humans who build a home go far beyond what is required for life... or even great comfort!

To put it bluntly, it's natural for us to desire a home, but non-natural to want to live in a palace.

There is a disconnect between our capabilities and our understanding of "what is good for me?" So if (and when) Epicureanism cautions us against some desires, it's not because all human creations are non-natural, but because some definitely are.

Negative effects are the guide in this

Tom adds:
"Why do you think that Eism considers things created by mankind as unnatural? It doesn't unless these 'creations' cause negative effects."

Tom is right.

As always, when evaluating desires, the question to ask is: "Where will this lead to? Will it detract from my life, or add to it? Will it eventually cause more pain than pleasure?"

In the Letter to Menoeceus (130), Epicurus writes: "Although pleasure is the greatest good, not every pleasure is worth choosing."

Later he adds (132): "When we say that pleasure is the goal, we do not mean the pleasure of debauchery or sensuality."

What is generally misunderstood about Epicureanism is that it's ascetic at its core. It's not the hedonism of your forebears...

Many times people have criticized Epicureanism for its hedonism, without understanding how this is brought under control. In the same Letter, Epicurus talks about sober reasoning that will have to be done to pursue the proper desires and disregard the non-natural ones.

The beginning of Epicurean ethics is "pursue pleasure", but the rest is "here's how to do it without destroying yourself."

Necessity, chance, and choice

Bartholomew continues:
"I think this because of the page description. Any creation of man is far from simple. No man can make a pencil on his own. It takes miners, lumberjacks, refiners, etc. As for causing negative effects, Epicurus did not believe in determinism, but in indeterminism. Probabilistic causation does not infer that an act must cause negative effects, which are themselves only perceived as negative. Eating does not have negative effects for the eater, but does for the eaten. Deriving that pain is evil and pleasure is good creates a paradox in social interaction, it is evil in one set of eyes, but good in another. This makes good and evil a perception, and not a definitive objectivity. I personally do not believe in either. I believe in actions and their results."

Actually Epicurus believed in both. And in choice, too, though he set that apart from them. He says in the Letter to Menoeceus (134): "He understands that while some things are indeed caused by fate, other things happen by chance or by choice."

Even within probabilistic causation some things are so probable as to be virtually certain. In many cases these virtually certain things are virtually certain to cause negative effects. In Epicurean understanding of desires the further one moves from those desires that are natural and necessary for physical life, the more certain one can be that the effects will be negative... eventually.

Eating will most certainly have negative effects for the eater who eats without prudence. Obesity is mostly a result of disordered eating. And it will kill you. While Epicureanism doesn't (and can't) give specific advise on how to eat, it can say that an obese person is doing something harmful to one self.

The paradox is an illusion. It's caused by a misunderstanding of the Epicurean system beyond pleasure and pain. If we were to only follow these two we would end up in the Utilitarian mess, where everything is smoke and mirrors.

Fortunately Epicurus goes further. For any living thing pleasure and pain are the mechanism that it uses to differentiate things that will keep it alive and things that will kill it. This is not a matter of mere perception, it's a matter of Life. On this foundation Epicurus built a classification of the desires, and ultimately an ethical system.

There is however no possible way for humans to achieve definite objectivity. Life, and especially human Life, is much too complex to pursue such folly (a perfect example of non-natural desire). This doesn't, however, mean that we cannot say anything about good and evil. That would be a case of the Nirvana Fallacy.


Jotkin ihmisten luomat asiat ovat ei-luonnollisia haluja

Bartholomew kysyy:
"Miksi ihmisten luomia asioita pidetään epäluonnollisina? Emmekö me ja kykymme luoda uutta ole yhtä luonnollista kuin kaikki muukin? Emmekö ole vain yksi luonnon luovista mekanismeista? Onko muurahaisten keonrakentaminen luonnollisempaa kuin mineraalien kaivaminen ja puiden kaataminen kotien rakentamiseksi?"

Eläimillä on vain luonnollisia haluja

Eräs ihmisiä ja eläimiä erottavista tekijöistä on, että ne elävät oloissa, jotka estävät tavoittelemasta mitään mikä ei auta selviytymisessä. Valitettavasti ihmisiäkin elää näissä oloissa. Mutta monet ihmiset ovat suojassa näiltä oloilta, ja he ovat alttiita ei-luonnollisille haluille.

Sekä muurahaiset että ihmiset rakentavat koteja, mutta muurahaiset rakentavat sellaisen, koska muuten ne kuolevat. Monet ihmiset rakentavat koteja, jotka ylittävät roimasti elämän... ja jopa mukavuuden vaatimukset!

Suoraan sanottuna, on luontaista haluta kotia, mutta ei-luonnollista haluta asua palatsissa.

Meidän kykymme ovat ristiriidassa ymmärrykseemme siitä, "mikä on hyväksi meille?" Joten jos (ja kun) Epikurolaisuus varoittaa joistakin haluista, se ei johdu siitä, että kaikki ihmisen luoma olisi ei-luonnollista, vaan koska jotkin niistä varmasti ovat.

Haitalliset seuraukset ovat oppaamme

Tom lisää:
"Miksi ajattelet että Epikurolaisuus pitää ihmisen luomaa epäluonnollisena? Näin ei ole elleivät nämä 'luomukset' aiheuta haitallisia vaikutuksia."

Tom on oikeassa.

Kun arvioidaan haluja, pitää aina kysyä: "Mihin tämä johtaa? Haittaako se elämääni, vai lisää siihen jotain? Tuleeko siitä loppujenlopuksi enemmän tuskaa kuin nautintoa?"

Kirjeessä Menoekeukselle (130) Epikuros kirjoittaa: "Vaikka nautinto on korkein hyvä, kaikki nautinnot eivät ole valitsemisen arvoisia."

Myöhemmin hän lisää (132): "Kun sanomme että nautinto on tavoite, emme tarkoita irstailun tai aistillisuuden nautintoja."

Monestikaan ei ymmärretä, että Epikurolaisuus on pohjimmiltaan askeettista. Se ei ole esiäitiesi hedonismia...

Usein Epikurolaisuutta arvostellaan juuri hedonismin vuoksi, ymmärtämättä kuitenkaan miten sitä hillitään. Samassa Kirjeessä Epikuros puhuu selvästä järkeilystä, jota täytyy tehdä, jotta voi tavoitella säädyllisiä haluja ja välttää ei-luonnollisia.

Epikurolainen etiikkaa alkaa "nautinnontavoittelusta", mutta loppu onkin sitten "näin teet sen tuhoamatta itseäsi."

Välttämättömyys, sattuma, ja valinta

Bartholomew jatkaa:
"Sivun kuvaus saa minut ajattelemaan näin. Kaikki ihmisen luoma on monimutkaista. Kukaan ei osaa tehdä kynää. Siihen tarvitaan kaivosmiehiä, metsureita, jalostajia, jne. Mitä tulee haitallisiin vaikutuksiin, Epikuros ei uskonut determinismiin vaan indeterminismiin. Todennäköisyyskausaatio ei osoita että toiminta aiheuttaa haitallisia seurauksia, jotka vain käsitetään haitallisina. Syöminen ei aiheuta syöjälle haittaa, mutta syödylle kyllä. Johdettaessa, että tuska on pahaa ja nautinto hyvää, aiheutetaan paradoksi sosiaalisissa suhteissa, se on pahaa jollekin, mutta hyvää toiselle. Näin hyvästä ja pahasta tulee näkökulma, eikä varmaa objektiivisuutta. Itse en usko kumpaankaan. Uskon toimiin ja niiden seurauksiin."

Itseasiassa Epikuros uskoi molempiin. Ja myös valintaan, vaikka hän erottikin sen näistä. Hän sanoo Kirjeessä Menoekeukselle (134): "Hän ymmärtää, että vaikka jotkin asiat tapahtuvat välttämättä, toiset tapahtuvat sattumalta tai koska ne valitaan."

Jopa todennäköisyyskausaatiossa jotkin asiat ovat niin todennäköisiä että ovat lähes varmoja. Monesti nämä lähes varmat asiat aiheuttavat lähes varmasti haitallisia vaikutuksia. Epikurolaisessa ajattelussa mitä kauemmas siirrytään haluista, jotka ovat luonnollisia ja välttämättömiä fyysiselle elämälle, sitä varmempia voimme olla, että ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia... lopulta.

Syöminen aiheuttaa varmasti haittaa sille, joka syö ilman harkintaa. Lihavuus on enimmäkseen seurausta häiriintyneestä syömisestä. Ja se on kuolemaksi. Vaikka Epikurolaisuus ei (eikä voi) neuvo kuinka pitäisi syödä, se voi sanoa lihavan tekevän jotain haitallista.

Paradoksi on harha. Se on nautinnon ja tuskan ulkopuolelle jäävän Epikurolaisen järjestelmän väärinymmärrystä. Jos me seuraisimme vain niitä päätyisimme Utilitaristien sotkuihin, joissa kaikki on sumun ja varjojen peitossa.

Onneksi Epikuros menee pidemmälle. Jokaiselle elävälle olennolle nautinto ja tuska ovat mekanismi, jolla se erottelee elämää ylläpitävät asiat niistä jotka tappavat. Tämä ei ole pelkkää näkökulmaa, vaan se on Elämän ehto. Tälle perustalle Epikuros rakentaa halujen luokittelun, ja lopulta eettisen järjestelmän.

Ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa varmaa objektiivisuutta. Elämä, ja erityisesti ihmiselämä, on aivan liian monimutkaista tällaisen hupsuuden tavoitteluun (täydellinen esimerkki ei-luonnollisesta halusta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi sanoa mitään hyvästä ja pahasta. Se olisi Nirvana Harhapäätelmä.